Anthony ei malttanut odottaa moottoripyöräkorttia. Hänen oli päästävä tien päälle tutkimaan kotimaataan Ranskaa. Jos mietit, sopiiko 125-kuutioinen pitkille reissuille: teoriassa kyllä, ehdottomasti. Ja kyllä, pyörään saa sivulaukut, leirintävarusteet ja vielä matkustajan!

Anthony jakaa kuvia reissuiltaan ja näyttää, miten hän kiinnitti Longriden laukut Brixton-scrambleriinsa. Alla Anthonyn kertomus suomennettuna.

Nimeni on Anthony, ja olen syntynyt Lyonissa Ranskassa. Lapsesta asti olen rakastanut seikkailuja ja uusien paikkojen tutkimista.

Moottoripyörämatkailu tuli tutuksi kavereiden kautta. Rakastuin heti siihen vapauteen ja niihin tuntemuksiin, joita pitkät ajot tuovat.

Kävin ranskalaisilla moottoripyörämessuilla ja päätin ostaa Brixtonin 125-kuutioisen scramblerin. Tunsin, että tällä pyörällä pääsisin pitkälle ja voisin tutkia maaseutua.

Seuraavaksi piti löytää reissuille parhaat sivulaukut. En halunnut kovia laukkuja enkä mitään, mikä ei sopisi scramblerini retrotyyliin. Etsin jotain aitoa ja tukevaa. Laukkuja, joita olisi ilo käyttää.

Selasin verkkoa tuntikausia ja vertailin vaihtoehtoja. Kun löysin LONGRIDEn, tiesin heti, että tämä se on. Juuri sitä, mitä etsin, ja tunsin olevani lähempänä unelmieni pyörää. Luin brändistä, juttelin asiakaspalvelun kanssa ja tein tilauksen: kaksi sivulaukkua ja iso putkikassi.

Sivulaukkujen myötä pieni scramblerini alkoi kääntää päitä, ja varustusta oli hauska esitellä ihmisille, joita tapasin matkan varrella.
Yli 10 000 kilometrin jälkeen olen yhtä innoissani kuin alussa. Varusteet ovat kulkeneet mukana niin kesällä kuin talvella. Keskellä metsää pyörä sulautuu maisemaan, se näyttää harmoniselta, ja siitä pidän.

Sivulaukkuni ovat Scout Pannier -mallia. Niissä on LOXX-järjestelmä, eli pikakiinnitys, joka toimii Brixtonissa todella hyvin.

Ensin asennetaan sivulaukkutelineet. Ostin omani ranskalaisesta moottoripyörätarvikkeiden verkkokaupasta. Telineet ovat välttämättömät, sillä ne suojaavat laukkuja iskunvaimentimilta ja takapyörältä.

Nosta seuraavaksi satula, niin takalokasuojan alue tulee esiin. Satula nostetaan vain kerran, kun nahkatuki asennetaan pysyvästi paikalleen.
Minulla on kaksi sivulaukkua, joten asetin kaksi nahkaläppää päällekkäin, jotta kiinnitys olisi lujempi.

Nahkaläpät on tärkeää kiinnittää tukevasti runkoon.
Leikkasin nahkaa siististi yhdeltä sivulta, jotta läpät sopivat tarkasti tilaan.
Sitten kiristin nahan vahvoilla nippusiteillä runkoon lokasuojan yläpuolelle.

Laita satula takaisin paikalleen. Satulan alta esiin jäävän nahkatuen ansiosta scrambler on nyt valmis sivulaukuille.

Scout Pannier kiinnitetään yksinkertaisesti työntämällä järjestelmän urososa, joka on laukussa, naarasosaan, joka on pyörässä.
Asfalttia ja hiekkateitä on takana 10 000 km, eikä varustus ole hätkähtänytkään. Laukut ovat yhtä kestäviä kuin ne ovat helppokäyttöisiä.

Usean päivän reissulle Scout Pannierit eivät tietenkään riitä. Siksi valitsin niihin sopivan putkikassin.
Kiinnitän sen mukana tulevilla kahdella hihnalla: edestä sivulaukkujen D-renkaisiin ja takaa suoraan pyörän tavaratelineeseen.

Tällä varustuksella minulla on kaikki tarvittava tila, kun ajan yksin.